Ensiksi hyvät uutiset. Vieressäni lepää upouusi samsung galaxy xcover! Se saapui tuossa viime viikon torstaina. Tosi tyytyväinen olen, pyörittää nettiä tosi nopeasti. Huono puoli on akun kestävyys....

Ja sitten vähän huonommat. Saatiin Lakun kanssa kutsun LAU (lappeenarannan agility urheilija) agilityn alkeiskurssin pääsytesteihin. Ne ois sitten huomenna, eli tiistaina. Hankalaksi sen tekee se, että tuntia ennen kokeita olen vielä hevosen selässä! Miulla on siis rästitunti, ja sitten hoidan hevosen pikapika, ja ryntään raviradan parkkipaikalle keretäkseni juuri ja juuri testeihin. Tämän vuoksi en voi toteuttaa suunnitelmaani väsyttää koiraa, eli tästä kerrasta tulee taatusti katastrofaalisempi kuin edellisestä.

Edellisen kerran olin Lakun kanssa pääsytesteissä viime syksynä. Silloin Laku sai jo heti alussa jonkinsortin paniikkikohtauksen, se alotti ihan suunnattoman rähinän ja kusas alleen jos joku tuli lähellekkään sitä. Oishan mun siinä vaiheessa pitänyt tajuta ja viedä se äkkiä toisten koirien joukkoon etteti se rähisis niille koko testin ajan, mutta tyhmä kun olen. Alussa kaikki asettu piiriin tuomareiden ympärille, ja tuleva kouluttaja marssi jokaisen luokse kätellen ensin ihmistä, sitten koiraa. Kun se ohjaaja tuli lähemmäs Laku alko rouhtoa ihan vimmatusti ja sen häntä vispas ku viimestä päivää. Seuraavaks piti pujotella löysässä hihnassa kaikkien niitten koirien välistä ja palata omalle paikalle. Laku halus mennä tervehtimään joka ikistä koiraa joka sen ohitti. Tuli meiän vuoro, ja se menikin yllättävän hyvin. Tosin yks koira hieman murahti Lakulle, ja lopputuloksena se alotti taas rähinän ja loppu meni ihan pipariks. Sitten koiran piti seurata ilman hihnaa ensiksi vasemmalla, sitten oikealla puolella. Se olikin ainut mikä onnistui. Sitten koiran piti pysyä paikallaan 30 s 20 metrin päässä ohjaajasta. Ekalla yrityksellä Laku alko hermoilemaa, vaihtelee asentoa ja lopulta astu odotusrajan yli. Toisella yrityksellä Laku aloitti hirveän rähinän tuomaria kohtaan, joka oli siis tuijottanut koiraa silmiin ihan koko ajan. Lopulta teimme siis pelkän luoksetulon. Sitten oli viimeinen tehtävä, leikkimielinen kilpailu, jossa piti kiertää kolme tuolia jotka olivat kolmion muodossa. Ajattelin pommivarmana että tämän on pakko mennä hyvin, Lakuhan osaa takaakierrot kun muut ohjaajat kiersivät itsekin tuolien takaa. Koira oli kuitenkin jo sen verran väsynyt että se vain jolkotteli tuolien takaa ja pysähtyi haistelemaan yhden jalkaa. Viikon päästä testistä saapui sähköposti, jossa Lakua sanottiin agressiiviseksi ja epäsosiaaliseksi koiraksi. Juuri näin.

Eli nyt oon ihan hermoraunio, haluisin vaan sen testin nopeesti pois alta ennenkun mun pää räjähtää!

Noniin, ensimmäinen blogitekstini/päivitykseni :) Minulla on ollut monia blogeja, mm leivontablogi, koiran treenausblogi ja monen muuta sellaista. Nyt kuitenkin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa kirjoitta lifestyle blogia ihan kaikesta (no ei nyt ihan) mitä elämässäni tapahtuu. Se, miksi uskon jaksavani kirjoittaa tätä blogia, on tuleva uusi puhelimeni, samsung galaxy xcover. Vanhaan puhelimeeni (nokia C1-01) verrattuna se on aivan mahtava puhelin, jolla pääsee jopa nettiin asti :D Eli kun en pääse tietokoneelle, voin napsauttaa puhelimen auki ja tehdä pikapäivityksen sillä. Kätevää, eikö? Tällä hetkellä tuo pahuksen puhelin on kuitenkin vielä jossain postiverkoston uumenissa, ja olen repimässä hiuksia päästäni, sillä sen olisi pitänyt saapua jo eilen. Mutta se siitä.

Kuten otsikko kertoo, tänne eteläkarjalaan on vihdoinkin tullut hieman kylmempi päivä. Auringonpalvojia varmasti harmittaa, mutta minä hyppelen ilosta! Rakastan viileitä päiviä jolloin aurinko ei paista ja voi tehdä kaikkea ilman että tulisi julmetun kuuma tai käristäisi itsensä pippuripihviksi, Tässä aamulla kävin käyttämässä koiran ulkona, ja sitten hypytin sitä. Hypytys on käsite pienelle kotiagilityharrastukselleni. Käytössä minulla on neljä estettä puomeineen ja kaverilta lainassa oleva pieni tunneli. Mikäli joku ajattelee että taas joku pikkutyttö tietämättömänä rikkoo koiransa nivelet, niin saa kyllä kääntää ajatusmaailmansa uusiksi. Eräs ystäväni, joka kilpailee koiransa kanssa ympäri suomea lähes joka viikonloppu, ja on ollut suomen edustusjoukkueessa ja ties missä (+äiti on agilityn maailmanmestari) käy aina parin kuun välein antamassa vinkkejä, neuvomassa uusia liikkeitä ja varmistamassa että kaikki menee oikein. Tein ihan normaaleja eteenlähetyksiä ja persjättöjä (=puolevaihto koiran takana), koska ne kaipailevat vielä harjoitusta.

Eilen oli aika tylsää, joten leivoin suklaamuffinseja vanilja-mansikkakuorutteella. Jos jotakuta kiinnostaa, niin tässä on ohje:

5,5 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

1 tl vanilijasokeria

1 tl leivinjauhetta

2 rkl kaakaujauhetta

2 munaa

1,5 dl öljyä (korvasin tämän sulatetulla margariinilla)

1 dl maitoa

Vatkaa sokeri ja munat. Lisää sitten keskenään sekoitetut kuivat aineet vuorotellen maidon kanssa. Lisää lopuksi öljy. Paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Kuorrutteeseen tuli 1 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta ja dansukkerin mansikanmakuista tomusokeria sen verran, että vaahto värjätytyi vaaleanpunaiseksi. Kuorrutteesta tulee varsin makeaa ;) Päälle ripottelin vielä suivilän läpi kaakaojauhetta koristeeksi.

Ja tähän lopksi vielä muutamia (täysin käsittelemättömiä, joten älkää välittäkö laadusta tai rajauksesta) kuvia lakun hypytyksestä ja tuon ohjeen synnyttämästä muffinsista. Ja kuten tuosta yhdestä neidin hyppykuvasta näkee, niin kyllä meidän Lakun hyppytyylin voisi laittaa vaikka ohjekirjaan :D